MATKAKERTOMUS JUNNUJEN HIIHTOLOMALEIRISTÄ BELEKIIN

Junnujen hiihtolomareissu Belekiin… Viime vuotiseen tapaan junnumatkan kohteena oli Turkin Belek. Sueno Golfin loistavien kenttien ja harjoituspaikkojen äärelle oli mukava palata. Vuodenvaihteen jälkeen Aktiivin sunnuntaitreeneissä alkoi junnujen puheet kääntyä yhä useammin hiihtolomamatkaan ja siihen mitä kaikkea muuta pelaamisen ohella matkalla voisi tehdä. Paikkahan tarjosi kaikkea kivaa ilta tekemistä biljardista, uimisesta, pingiksestä ja piiloleikeistä aina lähialueen basaareiden shoppailuun. Onneksi Mikan ja Jussin jämpti ote harjoituksissa palautti ajatukset tekniikkaan ja lähipeliin. Turkissahan tarkoitus on sitten katsoa miten se kaikki toimii kentällä. Kun lähtöpäivä läheni, niin puhelimet kävivät kuumina ja keskusteltiin millaista säätä olisi luvassa. Viime vuonnahan muistamme hyvin, että kelit olivat aika kylmät ja yhtenä päivänä satoi jopa lunta. Tällä kertaa lupasivat lämmintä, mutta vesisadetta lähes joka päivä. Tämän ei kuitenkaan annettu häiritä valmisteluja. Sateenvarjot, rukkaset ja pipot päätettiin ottaa varmuudeksi mukaan. Matkalle oli lähdössä 30 henkilöä, joista junnuja oli 13. Kaikki saapuivat kentälle hyvissä ajoin, vaikka koneen lähtöä oli aikaistettu tunnilla. Lento kesti 4 tuntia ja sujui hyvin lukuun ottamatta muutamia melko isoja ilmakuoppia lähellä määränpäätä. Kapteeni ilmoitti kohteen lämpötilaksi 17 astetta joka pisti monet suut hymyyn. Eikö pipoa tarvitakaan tänä vuonna? Kaikki matkatavarat löysivät perille ja bussissa matkalla kohteeseen Deturin opas kertoi pikainfoa kohteesta ja kaikkia kiinnostavasta 7 vrk sääennusteesta, joka osoittautui samaksi minkä olimme suomessa jo kuulleet. Viimevuotisen kokemuksen mukaan tosin tiesimme, että ennusteet eivät aina pidä paikkansa. Läheiset lumipeitteiset vuoret ja vieressä kuohuva välimeri sekoittavat usein säätä ja ennusteet tuskin pitävät paikkansa. Hotellin saapuminen sai ensikertalaisten suun hymyyn hotellin ja kenttien tasosta. Tänne ei turhaan tultu pohjolan talvea karkuun. Hotelliin kirjautumisen jälkeen Mika ja Jussi kertoivat viikon ohjelman ja mihin harjoituksissa tullaan keskittymään. Päivärytmi alkoi samalla lailla joka päivä. Vähintään tunti lämmittelyä rangella ja lähärillä ja sitten pelikierros. Sen jälkeen ruokailu ja päälle vielä muutaman tunnin treenit lähipelialueella tai loistavalla jääkiekkokaukalon kokoisella harjoitusgreenillä. Mika vastasi kilparyhmästä ja Jussi otti haastajaryhmän tytöt ohjaukseensa. Sunnuntaina tutustuttiin Pines – kenttään ja saatiin tuntumaa pelaamiseen. Keli oli varsin mainio, aurinko paistoi ja lämpöä oli 15° – 17°, tosin hieman tuulista. Päivä päättyi harjoitteluun puttigriinillä sillä molempien kenttien greenit olivat melko haastavia. Nopeista pinnoista löytyi tasoja, kuoppia ja piilobreikkeja joihin ei kotikentillä oltu totuttu. Vanhemmat pelailivat eri ryhmissä koko viikon ajan ja mukana oli erilaisia keskinäisiä haasteita ja pariskuntakisoja. Miesten kesken oli viikon ajaksi viritetty pienet rahapelit ja kun junnut menivät kierroksen jälkeen harjoittelemaan, niin isät jäivät tarkastamaan tuloskortteja ja laskemaan kuka oli päivän pankkiiri. Seuraavina päivinä Mikan ryhmä joutui tekemään statistiikkaa kierroksista. Tuloskorttiin piti merkata väyläosumat, greeniosumat, chipit ja puttien määrä. Näitä käytiin sitten läpi kierrosten jälkeen ja yhteenveto kaikista kierroksista tehtiin perjantai-iltana. Tiistain tyttöjen haastajaryhmä tai lisäväriä pelaamiseen, kun samassa hotellissa asuva suomalainen golf ammattilainen Hanna-Leena Salonen kiersi heidän kanssaan Dunes – kentää Jussin opetuksen lomassa. Tytöt näkivät näin läheltä miltä naisammattilaisen peli näyttää. Keskiviikkona oli sitten vapaapäivä ja silloin ei ollut pakollista ohjelmaa, jos nyt tyttöjen ja naisten shoppailua ei siksi lasketa. Kaikki tytöt ja suurin osa naisista lähti kiertelemään basaareja kaupungille. Pojat ja miehet suunnistivat kentälle pelaamaan. Päivän teema oli poika / isä kilpailua ja pelimuotona oli tasoituksellinen best ball. Ylivoimaiseen voittoon yltivät Teemu ja Pekka, jotka pelasivat hienon tuloksen, 43 bogipistettä. Peli-illan hämärtyessä alkoi ulkoa kuulua sateen ropinaa ja kaikki jännittivät millainen keli torstaina olisi. Pitäisiköhän sadevarusteet etsiä esiin huomiseksi? Aamupala kentälle näyttävien ikkunoiden äärellä todettiin, että taivaalta tulee kaatamalla vettä ja sen oli luvattu kestävän koko päivän! Ei se haittaa. Emmehän me golffarit ole sokerista tehty. Sadevehkeet päälle ja kentälle pelaamaan sateesta huolimatta. Ilma oli kuitenkin lämmin ja tuulta ei juuri ollut, joten pelaaminen onnistui vallan mainiosti. 9 reiän jälkeen sade hiipui ja loppukierros sujui varsin mukavasti. Perjantai oli sitten leirikisan vuoro, jota kaikki junnut odottivat jännittyneenä. Kisa pelattiin, ehkä hieman lempeämmällä, Dunesin kentällä. Mikan junnuilla oli pelimuotona lyöntipeli ja Jussin ryhmällä pistebogey. Vesisade oli vaihtunut taas kirkkaaksi auringon paisteeksi ja innokkaimmat junnut kaivoivat shortseja esiin. Totuttuun tapaan aluksi mentiin lämmittelemään rangelle ja sitten puttigreenille ottamaan tuntumaa greenien nopeudesta. Ykköstiillä olivat kaikki seuraamassa avauslyöntejä jotka sujuivat varsin mallikkaasti. Olihan koko viikon tiivis harjoittelu takana. Myös vanhempien kesken oli tiukka kisa, naiset vastaan miehet. Kisassa laskettiin pistebogey keskiarvo jonka tällä kertaa miehet voittivat tiukan kamppailun lähes näytöstyyliin 0,5 pisteellä. Iltaruokailun yhteydessä pidettiin sitten palkintogaala, jossa kisan parhaat palkittiin seuraavasti: Lyöntipeli: 1. Henkka Karvinen 79 2. Kia Piltz 84 3. Santeri Lehesmaa 86 Pistebogey: 1. Mirkku Saunamäki 2. Sonja Rajatalo 3. Jasu Piltz Vaikka ohjatut pelipäivät olivatkin pitkiä, jouduttiin joinakin iltoina junnuja hakemaan rangelta pois, kun aurinko oli jo laskenut vuorten taakse kauan aikaa sitten ja ulkona oli säkkipimeää. Junnujen mukaan oli kuulemma mahdotonta nähdä mihin pallot lentelivät, mutta täydellisten osumien ääni oli tavoittelemisen arvoista. Lähes joka päivänä sauna- ja uima-allasosasto tuli tutuksi kaikille matkalaisille. Junnut saunoivat ja uivat sisäaltaasta ulos pimeään Turkin iltaan tähtiä hämmästelemään. Lämpöä haettiin välillä tilavasta saunasta tai Turkkilaisesta höyrysaunasta. Vanhemmille sillä aikaa Miku ja Paula pitivät päivittäin venyttelysession, jossa väsyneet lihakset viritettiin kuntoon seuraavaksi päiväksi. Siellä jopa miehet taivuttelivat itseään ihmeellisiin uusiin asentoihin ja sitten kehuivat seuraavana päivänä että “kylläpä on niin irtonainen olo” Kaikki ruokailut aamiaisesta illalliseen sujuivat hotellin buffet pöydissä josta löytyi varmasti kaikille maittavaa ruokaa. Maittavat salaattipöydät, lämpimät ruuat ja salaperäiset sateenkaaren väreissä loistavat jälkiruuat itse tehtyineen jäätölöannoksineen löysivät herkuttelevien junnujen pöytiin. Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut ja kaikki mukana olleet olivat tyytyväisiä matkan antiin ja paikkaan. Ja kun kelitkin suosivat tällä kertaa, niin aika haikein mielin lähdimme kotia kohti lauantai aamuyöllä. Muutama junnu mainitsi, että “eiks voitais vielä jäädä toiseks viikoksi. Mä soitan meidän maikalle ja sanon et kone meni rikki” Amersportsille ja Wilsonille suuri kiitos palkinnoista, sekä testimailoista, jotka olivat kovassa käytössä viikon aikana. Matkan jälkeen kaikki odottavatkin malttamattomana lumien sulamista ja pääsyä Pickalaan palloa ulos lyömään ja kevätleiriä odottamaan. Sinne on tervetuloa kaikki uudet ja vanhat junnut. Kevätterveisin Junioritoimikunta

Jaa:
Kategoriassa Junioritoimikunta